— ranteessa se pieni hetki

On se kyl mie sanonu, et talvi on yhtä sitkoa. Joulun ja uudenvuoden hulina on ohi, loppiaista vietetty ja nyt täällä Liedossa on se kaikista tyypillisin tammikuu: pakkasta, lunta ja lyhyitä päiviä, mutta auringon valo alkaa pikkuhiljaa venyä vähän pidemmäks. Suomessa kenties keskimäärin tammikuun päivälämpötilat liikkuu noin suunnilleen -2 … ‑8 °C tienoilla, ja useimmiten maa on valkoinen lumesta ja pakkasesta (tästä on tarkat talven luvut monestakin säälähteestä).

Ja mää? No mää katson sitä ranteessa olevaa kelloo monta kertaa päivässä — ei siksi, että olisin jotenkin mekaanisesti kellomies, vaan kun se pieni hetki ranteen vilaisusta kertoo aina semmosen arkisen tarinan.

Elämän rytmi on pienissä hetkissä

Tammikuu on sitä aikaa, kun heräät aamulla ja vihdoin on pakkasta. Se tuntuu tietyllä tavalla kivalta — ei oo sitä märkyyttä eikä loskaa, vaan valkoista ja rapisevaa lunta. Se tekee päivästä vähän selkeämmän. Kun sä sitten katot ranteeseen, ja siinä on sellanen ranneke mikä ei valahda eikä kiristä, niin se on vähän niinku pieni ”jee, tää päivä on hallussa” ‑fiilis.

Ennen mulla oli ranneke, joka tuntui aina vähän hassulta. Se liukui ja liiraili ja sai mut säätämään sitä koko ajan — ja sit se on sellasta, mikä vie huomion väärään paikkaan just silloin kun pitäis vaan hengittää ja tehdä mun juttuja. Nyt sit taas, kun valitsin sellasen rannekkeen joka istuu nätisti eikä vaadi koko ajan säätöä, tuntu koko tammikuun arki jotenkin vähän… selkeämmältä. Ei mikään suuri juttu, mutta sellanen arkinen hetki, joka tuntuu hyvältä.

Miksi pienet valinnat tuntuu isoilta

Mää oon huomannu, että elämässä ne pienet jutut — sellaset mitkä ei näytä isolta muille — voi olla just ne, jotka tekee sun omasta päivästä sujuvamman. Se, ettei tartte koko ajan korjailla ranneketta, on vähän niinku se kun vetää kunnon villasukat jalkaan: ei tarvi miettiä mitään muuta kuin mihin suuntaan tästä mennään.

💡 Ajatus tammikuulle: Kun ulkona on se tyypillinen pakkanen ja lumi rapisee kenkien alla, pysähdy katsomaan rantees. Onko se ranneke se sellanen, joka tuntuu hyvältä? Vai sellanen, joka saa sut säätämään sitä taas ja taas? Usein se oikee valinta on just sellanen, missä ei tartte miettiä – se vaan toimii mukana siinä sun arjen rytmissä.

Pieni hetki, iso merkitys

Tää ei oo mikään iso filosofia — tää on vaan ajatus siitä, miten arkiset pienet asiat voi tehdä päivästä vähän rennon ja selkeän. Kun se ranneke tuntuu oikeelta, siihen ei tartte kiinnittää huomiota (ja se on oikeesti vapauttava tunne). Ja sit kun sä vilaiset sitä rantees vaikka useamman kerran päivässä, se on vähän niinku pieni sysäys sanoa: “jee, tää päivä on mun hallussa.”