
Matka Sisäiseen Aikaan
Jaa
Ainoa suunta, mihin voimme loputtomasti ja turvallisesti kasvaa, on sisäänpäin. Sieltä löytyy myös aika. Aikaa ei voi saada kiinni juoksemalla, vaan pysähtymällä.
— Mari Aulanko
**Matka Sisäiseen Aikaan: Mari Aulangon sanoin**
Suomalaisessa elämässä on monta tärkeää asiaa: sauna, sisu, ja tietysti rannekellot. Ne eivät ole vain ajan mittaajia vaan myös pieniä taikalaatikoita, jotka kertovat meille paljon elämästämme. Kuten Mari Aulanko sanoo, "Ainoa suunta, mihin voimme loputtomasti ja turvallisesti kasvaa, on sisäänpäin. Sieltä löytyy myös aika." Tässä ajatuksessa on syvää suomalaisuutta ja viisautta, ja se saa minut miettimään ajan merkitystä omassa arjessani.
Ensinnäkin, puhutaanpa niistä rannekelloista. Niitä on monenlaisia: digitaalisia, analogisia, niitä, jotka ovat niin tyylikkäitä, että ne tekevät sinusta paremman ihmisen aina kun katsot niitä. Mutta mikä on rannekellon todellinen merkitys? Se ei ole vain ajan mittari, vaan myös muistutus pysähtymisestä. Aina kun katson kelloani, se sanoo minulle: "Hei, pysähdy hetkeksi ja mieti, mitä olet tekemässä."
Puhuminen pysähtymisestä, en voi olla mainitsematta patterin vaihtamista rannekelloon. Se on pieni mutta tärkeä tehtävä, joka opettaa meille paljon elämän suurista asioista. Kun patteri loppuu, rannekello lakkaa toimimasta. Se on kuin meidän oma elämämme: kun olemme uupuneita ja tyhjentyneitä, emme voi jatkaa ennen kuin olemme antaneet itsellemme tarvittavan lepotauon ja uudistuneet. Tässä on se yhteys Mari Aulangon ajatukseen – aikaa ei voi saada kiinni juoksemalla, vaan pysähtymällä.
Suomalaiset ovat mestareita pysähtymisessä. Me osaamme nauttia hetkestä, oli se sitten järven rannalla mökillä tai keskellä kaupungin kiirettä. Me arvostamme hiljaisuutta ja rauhaa, jotka antavat meille tilaa kuunnella itseämme ja löytää sisäisen aikamme. Se voi olla se hetki saunassa, kun heitämme löylyä ja tunnemme kuuman höyryn rentouttavan jokaisen lihaksemme.
Pysähtyminen voi olla myös kyky tunnistaa, milloin on aika vaihtaa suuntaa. Palatakseni rannekelloihin – kun päätän vaihtaa patterin, teen sen harkiten ja tarkasti. Se muistuttaa minua siitä, että elämässä on hetkiä, jolloin meidän täytyy tehdä pieniä muutoksia, jotta voimme jatkaa eteenpäin. Ehkä se on uuden harrastuksen aloittaminen, uuden taidon oppiminen tai yksinkertaisesti vanhojen ystävien soittaminen ja kertominen, kuinka paljon heistä välitän.
Mari Aulangon viisaus auttaa meitä ymmärtämään, että kasvu tapahtuu sisäisesti. Se on prosessi, joka vaatii aikaa ja tietoisuutta omista tarpeistamme ja tunteistamme. Kun annamme itsellemme luvan pysähtyä ja kuunnella, löydämme sisäisen voiman ja tasapainon, jota tarvitsemme jokapäiväisessä elämässä.
Lopuksi, ajatellessani Mari Aulangon sanoja, tajuan että suomalaisuus on juuri sitä – kykyä arvostaa yksinkertaisia asioita, pysähtyä hetkeksi ja löytää aika omassa sisimmässämme. Olkoon se sitten saunan lämpö, kahvikupillinen hyvän kirjan äärellä tai se hetki, kun vaihdan uuden patterin rannekellooni ja tiedän, että olen valmis jatkamaan matkaani ajan ja kasvun polulla.
Suomalaisessa elämässä on monta tärkeää asiaa: sauna, sisu, ja tietysti rannekellot. Ne eivät ole vain ajan mittaajia vaan myös pieniä taikalaatikoita, jotka kertovat meille paljon elämästämme. Kuten Mari Aulanko sanoo, "Ainoa suunta, mihin voimme loputtomasti ja turvallisesti kasvaa, on sisäänpäin. Sieltä löytyy myös aika." Tässä ajatuksessa on syvää suomalaisuutta ja viisautta, ja se saa minut miettimään ajan merkitystä omassa arjessani.
Ensinnäkin, puhutaanpa niistä rannekelloista. Niitä on monenlaisia: digitaalisia, analogisia, niitä, jotka ovat niin tyylikkäitä, että ne tekevät sinusta paremman ihmisen aina kun katsot niitä. Mutta mikä on rannekellon todellinen merkitys? Se ei ole vain ajan mittari, vaan myös muistutus pysähtymisestä. Aina kun katson kelloani, se sanoo minulle: "Hei, pysähdy hetkeksi ja mieti, mitä olet tekemässä."
Puhuminen pysähtymisestä, en voi olla mainitsematta patterin vaihtamista rannekelloon. Se on pieni mutta tärkeä tehtävä, joka opettaa meille paljon elämän suurista asioista. Kun patteri loppuu, rannekello lakkaa toimimasta. Se on kuin meidän oma elämämme: kun olemme uupuneita ja tyhjentyneitä, emme voi jatkaa ennen kuin olemme antaneet itsellemme tarvittavan lepotauon ja uudistuneet. Tässä on se yhteys Mari Aulangon ajatukseen – aikaa ei voi saada kiinni juoksemalla, vaan pysähtymällä.
Suomalaiset ovat mestareita pysähtymisessä. Me osaamme nauttia hetkestä, oli se sitten järven rannalla mökillä tai keskellä kaupungin kiirettä. Me arvostamme hiljaisuutta ja rauhaa, jotka antavat meille tilaa kuunnella itseämme ja löytää sisäisen aikamme. Se voi olla se hetki saunassa, kun heitämme löylyä ja tunnemme kuuman höyryn rentouttavan jokaisen lihaksemme.
Pysähtyminen voi olla myös kyky tunnistaa, milloin on aika vaihtaa suuntaa. Palatakseni rannekelloihin – kun päätän vaihtaa patterin, teen sen harkiten ja tarkasti. Se muistuttaa minua siitä, että elämässä on hetkiä, jolloin meidän täytyy tehdä pieniä muutoksia, jotta voimme jatkaa eteenpäin. Ehkä se on uuden harrastuksen aloittaminen, uuden taidon oppiminen tai yksinkertaisesti vanhojen ystävien soittaminen ja kertominen, kuinka paljon heistä välitän.
Mari Aulangon viisaus auttaa meitä ymmärtämään, että kasvu tapahtuu sisäisesti. Se on prosessi, joka vaatii aikaa ja tietoisuutta omista tarpeistamme ja tunteistamme. Kun annamme itsellemme luvan pysähtyä ja kuunnella, löydämme sisäisen voiman ja tasapainon, jota tarvitsemme jokapäiväisessä elämässä.
Lopuksi, ajatellessani Mari Aulangon sanoja, tajuan että suomalaisuus on juuri sitä – kykyä arvostaa yksinkertaisia asioita, pysähtyä hetkeksi ja löytää aika omassa sisimmässämme. Olkoon se sitten saunan lämpö, kahvikupillinen hyvän kirjan äärellä tai se hetki, kun vaihdan uuden patterin rannekellooni ja tiedän, että olen valmis jatkamaan matkaani ajan ja kasvun polulla.
Toimi ympäristömme hyväksi - istutetaan puita yhdessä
Loading impact data...
Tiedätkö, mikä on kivaa ja samalla hyödyllistä? No, Toimi ympäristömme hyväksi -lahjoituskampanja, joka tarjoaa sinulle mahdollisuuden tehdä hyvää, mutta ei tarvitse pukea nurmikkoa ja vihreää kaapua.